Väkivaltarikokset

Väkivaltarikoksilla tarkoitetaan tässä pahoinpitelyitä, henkirikoksen yrityksiä ja ryöstöjä. Väkivaltarikoksista suuri osa jää poliisilta piiloon. Mitä lievemmästä rikoksesta on kyse, sitä todennäköisemmin se jää ilmoittamatta. Väkivaltarikollisuuden taso on pysynyt viime vuosikymmeninä suhteellisena tasaisena.

Kuvio: Väkivaltarikokset Suomessa 1980-2016

Viime vuosina poliisin tietoon on tullut vuosittain noin 33 000 pahoinpitelyrikosta. Suurin osa poliisin tilastoimista väkivaltarikoksista on lieviä tai perusmuotoisia pahoinpitelyitä, törkeät teot ovat harvinaisempia. Vuoden 2016 kansallisen rikosuhritutkimuksen mukaan kuusi prosenttia 15–74-vuotiaista suomalaisista oli joutunut läimäisyn tai sitä vakavamman väkivallan kohteeksi vuoden aikana. Väkivaltaa, josta oli aiheutunut vamma, oli vuoden aikana kokenut neljä prosenttia. Fyysistä väkivaltaa kokeneiden määrä väilyi vuonna 2016 suunnilleen samalla tasolla kuin edeltävinä vuosina. Noin joka kolmas vastaaja kertoi pelänneensä joutuvansa väkivallan uhriksi kotinsa ulkopuolella iltaisin ja noin 10 prosenttia kertoi kokeneensa uhkailua.

Ryöstöksi luetaan toisen omaisuuden anastaminen tai käyttöön ottaminen väkivalloin tai väkivallalla uhkaamalla. Noin 40 prosentissa kaikista ryöstörikoksista tekijällä on mukanaan ase, useimmiten teräase. Hieman yli puolessa poliisin tietoon tulevista ryöstötapauksista käytetään väkivaltaa, mutta uhrin kuolemaan johtavat ryöstörikokset ovat harvinaisia. Ryöstöjen tekijöistä ja uhreista enemmistö on miehiä.

Nuorissa ikäluokissa syyllistytään eniten väkivaltaan ja myös joudutaan yleisimmin sen uhriksi. Kaikkein todennäköisimmin väkivaltaan syyllistyvät ja sen uhreiksi joutuvat 18–20-vuotiaat. Poliisin tilastoissa suurin osa väkivaltarikosten tekijöistä ja uhreista on miehiä, mutta uhritutkimusten mukaan naiset ja miehet joutuvat yhtä paljon väkivaltarikosten uhreiksi. Väkivaltarikollisuus kytkeytyy vahvasti sosiaaliseen syrjäytymiseen. Väkivaltarikollisuuden riskitekijöitä ovat asunnottomuus, matala koulutus, alhainen ammattiasema, pienet tulot ja naimattomuus. Lisäksi alkoholinkäyttö on kiinteästi sidoksissa pahoinpitelyrikoksiin, mutta 1990-luvun lopun huipun jälkeen alkoholihumalassa tehtyjen pahoinpitelyjen määrä on ollut laskussa.

Yksityisissä tiloissa tapahtuneiden pahoinpitelyjen osuus ilmi tulleesta väkivallasta on 2000-luvun aikana ollut kasvussa. Naiset kokevat väkivaltaa eniten omassa asunnossaan, työpaikalla tai työtehtävien yhteydessä. Miehet kokevat väkivaltaa tyypillisimmin julkisilla paikoilla, kotonaan tai ravintoloissa. Lievistä ja perusmuotoisista pahoinpitelyistä alle kolmasosassa osapuolet ovat ennestään tuttuja. Mitä törkeämmästä väkivallanteosta on kyse, sitä todennäköisemmin osapuolet tuntevat toisensa ennestään. Ryöstöistä noin neljä viidesosaa tapahtuu yleisillä paikoilla. Niin ikään neljä viidesosaa ryöstöistä kohdistuu yksityishenkilöihin, loput liikeyrityksiin ja elinkeinonharjoittajiin. Liikeyrityksiin kohdistuneista ryöstöistä ja niiden yrityksistä suurin osa on viime vuosina tehty pienissä elintarvikeliikkeissä, kioskeissa tai grilleissä.

Väkivaltarikollisuuden taso on korkein pääkaupunkiseudulla ja seuraavaksi korkein muissa kaupunkimaisissa kunnissa. Ryöstöjen tilastoitu määrä on selvästi suurin pääkaupunkiseudulla. Väkivaltarikollisuuden kansainvälistä vertailua vaikeuttaa rikosnimikkeiden erilaisuus eri maissa. Sama rikosnimike voi eri maissa viitata vakavuudeltaan eriasteiseen rikokseen. Kansainvälisten uhritutkimusten pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että Suomessa pahoinpitelyn tai uhkauksen kohteeksi joutuneiden osuus väestöstä on lähellä kaikkien tutkimuksiin osallistuneiden maiden keskiarvoa.

 

Lisätietoa

Danielsson & Kääriäinen (2017) Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2016 – Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 23/2017.

Danielsson & Salmi (2013) Suomalaisten kokema parisuhdeväkivalta 2012 - Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. OPTL:n verkkokatsauksia 34/2013.

Kääriäinen ym. (2017) Pahoinpitely- ja ryöstörikokset. Teoksessa Rikollisuustilanne 2016. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. Katsauksia 22/2017.

Salmi (2012) Katsaus nuorten rikoskäyttäytymiseen ja uhrikokemuksiin 2012. OPTL:n verkkokatsauksia 27/2012.